Talvi/Kevät 2011
Talvella oli aikomus suorittaa veneelle tavallista suurempi kunnostus, jossa puinen väliköli olisi tarkoitus uusia, kuten myös kölipultit. Rautaköli olisi tarkoitus hiekkapuhaltaa, paklata ja maalata epoksi-maalilla, minkä pitäisi lopettaa täysin ruosteen puskeminen maalikerrosten läpi. Kyljet otetaan myös kokonaan puulle ja ne kyllästetään pellavaöljy/sinkkiaffentaatti/tärpätti seoksella. Tämän jälkeen sekä kyljet että pohja tulevat valkoisiksi, pohjaan tulee kuitenkin valkoinen myrkkymaali. Lisäksi mastonjalka olisi tarkoitus tehdä uusiksi rosterista.
Talvella oli aikomus suorittaa veneelle tavallista suurempi kunnostus, jossa puinen väliköli olisi tarkoitus uusia, kuten myös kölipultit. Rautaköli olisi tarkoitus hiekkapuhaltaa, paklata ja maalata epoksi-maalilla, minkä pitäisi lopettaa täysin ruosteen puskeminen maalikerrosten läpi. Kyljet otetaan myös kokonaan puulle ja ne kyllästetään pellavaöljy/sinkkiaffentaatti/tärpätti seoksella. Tämän jälkeen sekä kyljet että pohja tulevat valkoisiksi, pohjaan tulee kuitenkin valkoinen myrkkymaali. Lisäksi mastonjalka olisi tarkoitus tehdä uusiksi rosterista.
Pulttaa kiinni hommina heloituksesta uusiksi menevät Harkenin osilla levanki, fokan skuutti kiskot, sekä osa plokeista ja krapuknaapeista.
Hommat lyötiin käyntiin helmikuussa kun hallin kattoon asennettiin kolme palkkia joiden varaan vene voitaisiin nostaa kun köli tiputetaan pois. Tekemisen aloittaminen sinetöitiin kun Kölipulttien mutterit rälläköitiin pois, enää ei auttanut perääntyä. Seuraavaksi vene nostettiin ilmaan kahdella taljalla. Keskimmäinen liina päätettiin kiinnittää vasta kölin irrottua estämään rungon taipumista roikkumisen aikana.
Rautaköli ei kuitenkaan tippunutkaan niin helposti kun oli odotettu ja runsaasta pulttien vasaroimisesta ja nuijimisesta huolimatta vain ensimmäinen kölipultti keulasta päin katsottuna saatiin irti. Pidettiin pieni tuumaustauko ja asiaa lähdettiin lähestymään parinsadan ikkunoiden asentamiseen tarkoitetun puukiilan avulla. Näitä alettiin lyömään keulasta alkaen vieri viereen Rautakölin ja emäpuun väliin. Tämä tapa toimi ja pikku hiljaa paljastuvat kölipultit katkaistiin puukkosahalla, jolloin päästiin pikku hiljaa perää kohti. Lopulta viimeinenkin eli seitsemäs pultti saatiin katkaistua ja köli tömähti pukille sille varattuun telineeseen joka piti sen pystyssä. Samalla myös peräsin saatiin tiputettua alakautta pois tieltä.
Seuraavaksi lähdettiin irrottamaan puuköliä joka pitäisi ottaa irti mahdollisimman varovasti jotta siitä saataisiin mitat uuteen vastaavaan. Köli saatiin irti menestyksekkäästi samalla tavalla kiilojen avulla. Puuköli oli lisäksi kiinni muutamalla pultilla jotka eivät menneet rautaköliin. Puuköliä tutkittaessa se oli pahasti haljennut keskeltä pituus suunnassa minkä johdosta molemmat kölin sivut olivat päässeet pullistumaan ulos. Tämän jälkeen sekä rautakölistä että emäpuusta hakattiin pois siellä vielä olevat kölipulttien pätkät. Tässä havaittiin että pultit olivat huomattavasti piukemmassa puun kuin rautaisen kölin sisällä. Puukölin sisään pultit jätettiin vielä pitämään sitä kasassa.
Tämän jälkeen puukölin sivuprofiili kopioitiin 10mm vaneriin. Tämän ja alkuperäisen puukölin kanssa lähdettiin hahmottamaan uuteen köliin tarvittavien plankkujen kokoa ja määrää. Köli oli tarkoitus tehdä alkujaan tammesta mutta vuoden 1997 keväällä sahattu puutavara olikin oksaisempaa kuin muistimmekaan ja lisäksi paikoin pahasti haljennutta. Tavara oli myös lyhyttä ja sitä olisi pitänyt jatkaa liimaamalla. Kaikki nämä tekijät saivat mielen muuttumaan ja pienen etsinnän jälkeen löydettiinkin useampi vuosi sitten sahattua pitkää 10 tuuman mänty plankkua joka lisäksi oli oksatonta joten tästä köli päätettiin tehdä.
 |
| Vanha köli sivusta kuvassa näkyy levinneet puut kölin alareunassa ja irronnut pystypuu. |
 |
| Vanhan kölin poikki menevä halkeama. |
 |
| Peräsin jonka alempi kiinnike menee uusiksi rosterista, vanhan ollessa mustaa rautaa. |
Tämän jälkeen puukölin sivuprofiili kopioitiin 10mm vaneriin. Tämän ja alkuperäisen puukölin kanssa lähdettiin hahmottamaan uuteen köliin tarvittavien plankkujen kokoa ja määrää. Köli oli tarkoitus tehdä alkujaan tammesta mutta vuoden 1997 keväällä sahattu puutavara olikin oksaisempaa kuin muistimmekaan ja lisäksi paikoin pahasti haljennutta. Tavara oli myös lyhyttä ja sitä olisi pitänyt jatkaa liimaamalla. Kaikki nämä tekijät saivat mielen muuttumaan ja pienen etsinnän jälkeen löydettiinkin useampi vuosi sitten sahattua pitkää 10 tuuman mänty plankkua joka lisäksi oli oksatonta joten tästä köli päätettiin tehdä.
 |
| Vanerista tehty kölin sivuprofiilin malli. |
Kölin puutavara sahattiin alustavasti muotoonsa, numeroitiin oikeille paikoilleen ja tuotiin sisälle kuivumaan. Tämä oli kuitenkin virhe sillä liian nopeasta kuivumisesta johtuen ensimmäisen yön aikana puolet puista olivat pinnastaan halki. Viikon aikana kuitenkaan pahempaa ei enää tapahtunut ja tavara todettiin valmiiksi käyttöön. Epoksi-liimaa käytettäessä puun pitäisi olla täysin kuivaa eli alle 16%, tästä ei kuitenkaan ollut varmuutta, mutta vahvasti epäiltiin että kyllä se jotain sinne päin on.
Seuraavaksi puut höylättiin ja karhennettiin vielä paremman liiman tarttumisen toivossa. Liimaaminen ajateltiin toteuttaa kahdessa osassa jotta puristimet saataisiin riittämään ja liimattavaa pinoa olisi helpompi käsitellä. Liimana käytettiin Hempelin Epoxy Adhessive -kaksikomponentti liimaa jota oli varattu 1,5 litraa ja sitä käytettiin reilusti. Levittäminen sujui hyvin liiman levitys lastalla. Jo muutaman puun liimaamisen jälkeen havaittiin että pinosta tuli hyvin liukas ja puristimien käyttö olisi ollut mahdotonta sillä pinon keskivaiheilla olevat puut olisivat luiskahtaneet pois pinosta. Tämä ratkaistiin pienillä nauloilla, joilla jokainen puu naulattiin toisiinsa molemmista päistä. Lopulta 15 puuta puristettiin tiukaksi nipuksi 10 vingan avulla. Liimatessa oli lämpötila juuri liiman vaatiman 10 astetta mutta parin päivän kuluttua kun puristimet ja naulat poistettiin oli se täysin kovettanut ja pinkka näytti hyvältä. Nyt liimattiin vielä puuttuvat seitsemän puuta samaan tapaan naulojen kera.
 |
| Uuden kölin seitsemän viimeistä plankkua liimauksessa. Puutavara karkeasti muodossaan. |
 |
| Vene roikkumassa katosta maalit skrapattuna. Etualalla köli suurimmat pakkelit pois raavittuna. |
Veneen kyljet ja pohja skrapattiin puhtaaksi valkoisesta kylkimaalista sekä pohjan myrkky maalista. Tämä kävi kahteen pekkaan näppärästi ja aikaa meni näin pari iltaa eli n. 10 h. Raapimisessa käytettiin kuumailma puhallinta ja taipuisaa suorakärkistä muuraus lastaa joka toimi tavallista pakkeli lastaa paremmin. Skrapaamisen jälkeen pintaan jäi vielä vanha lyijymönjä johon kuumentaminen ei tepsinyt lainkaan. Lyijymönjä ja pinta yleisesti hiottiin epäkesko hiomakoneella paperikarkeudella 40. Pintaa ei kuitenkaan saatu täysin puulle sillä jokainen lauta oli aavistuksen kupera joten ”pohjille” jäi aina maalia. Näistäkin maali kuitenkin hiottiin rikki koneella kulma edellä ajamalla jonka epäiltiin riittävän öljyn läpimenemiseksi.
Puukölin muotoilua tarkalleen yläpuolelle tulevaan veneen emäpuuhun ja alapuolelle tulevaan rautaköliin sopivaksi mietittiin, mutta lopulta päätettiin rautaköli nostaa paikalleen veneen alle mahdollisimman lähelle oikeaa paikkaansa ja varmistaa paikallaan pysyvyys vielä parilla kölipultilla. Näin puuköliä oli helppo höylätä ja hioa sopivaksi kun sopivuuden pystyi suoraan toteamaan työntämällä köli takaapäin paikalleen. Työssä parhaiksi apuvälineiksi osoittautuivat sähköhöylä sekä nauhahiomakone. Kun köli oli suurin piirtein sopiva liimattiin siihen kiinni takareunaan pystyyn tuleva puu johon myöhemmin ajettiin ura peräsintä varten. Köli sovitettiin lopullisessa mallissaan paikalleen takapuu kiinnitettiin vielä lisäksi neljällä 150mm haponkestävällä ruuvilla ja ”vinkulla” eli paineilmahiomakoneella ajettiin ura peräsimelle. Köliin jätettiin hieman ylimääräistä levyttä joka ajateltiin ajaa pois vasta kun köli ja vene olisivat kyllästetty ja köli kiinnitetty kölipulteilla lopulliseen paikkaansa näin siitä saataisiin mahdollisimman saumaton rautakölin kanssa eikä ainakaan jäisi vajaaksi.
Kelit olivat olleet melko kosteat ja veneen kyllästämisen aloittaminen näytti hankalalta sillä kyljet ja varsinkin emäpuu sekä alimmat laudat tuntuivat selvästi kosteilta. Tämä ei tiedä hyvää kyllästämisen kannalta sillä puu ei näin pysty imemään öljyä jos syyt ovat jo täynnä vettä. Kävi kuitenkin hyvin että kyseisenä kyllästys viikonloppuna keli oli mitä mainioin –kova tuuli ja aurinko paistoi. Vene irrotettiinkin katosta ja lauantaina vene vedettiin ulos katoksesta ja oikea kylki aurinkoon. Sunnuntaina keli oli samanmoinen ja nyt vene laitettiin vasen kylki aurinkoon. Tämä tuntui auttavan ja sunnuntai iltana kyljet pohjaa myöten olivat kädellä koettaen kuivat. Varmasti kosteutta oli vielä puun sisällä mutta aikataulusta johtuen kyllästys aloitettiin sunnuntai iltana mikä oli nappiveto sillä jo maanantaina satoi taas vettä.
Rauta kölin kanssa harkittiin ensin hiekkapuhallusta mutta korkeasta hinnasta johtuen se päätettiinkin hioa itse. Homma aloitettiin lykkäämällä petkeleellä vanhat pakkelit pois. Alta paljastuikin hämmästyttävän vähän syöpynyt köli eli suuremmalta pakkeloinnilta vältyttäisiin. Lisäksi hyvä hionta itse olisi näin mahdollista, sillä jos kuopat olisivat olleet syviä niin vain hiekkapuhalluksella ruoste oltaisiin voitu poistaa täysin. Hionta suoritettiin isolla rälläkällä. Ensin hiomalaikalla suurimmat epätasaisuudet ja loput pakkelit pois. Sitten lamellilaikalla suuret pinnat puhtaaksi ja lopulta pyörivällä teräsharjalla myös kolojen ruoste pois. Tämän jälkeen köli lämmitettiin kosanilla, ei pelkästään lämmityksen, vaan myös huokosissa olevan veden poistamiseksi. Valetussa raudassa on aina runsaasti vettä sen huokosissa ja nytkin vettä saatiin varmasti tiristeltyä useampi desi köli uumenista. Rasva poistettiin vielä huolellisesti jonka jälkeen köliä lähdettiin maalaamaan Hempelin lightprimer epoksimaalilla. Maalia vedettiin kolme kerrosta jonka jälkeen köli pakkeloitiin kahteen otteeseen ja päälle vielä kaksi kerrosta maalia ja vielä nahkeaa pintaan vedettiin ensimmäinen kerros Hempelin mille white –myrkkymaalia, jonka tarttuvuus varmistettiin näin.
 |
| Köli maalattuna, pakkeloituna sekä yksi kerros myrkkymaalia pinnassaan. |
Puukölin ja peräsimen kyllästämistä varten tehtiin muovilla vuoratut kaukalot johon peräsin saatiin upotettua kyllästeeseen kokonaan ja kölistä saatiin upotettua noin kymmenen senttiä mutta loppu osankin kyllästäminenkin oli näin helppoa kun kaukalosta oli helppo vedellä öljyä kölin kylkiin tasaisin väliajoin. Veneen kyllästäminen sujui parhaiten isolla pensselillä ja kylkiin saatiin jäämään noin 0.5-1 litra tavaraa per kerta, sively suoritettiin keskimäärin pari kertaa päivässä ajan tiukkuudesta johtuen, mutta suurempikaan kertojen määrä olisi varmasti ollut pahitteeksi. Kyllästeenä käytettiin pellavaöljyn, pineenitärpätin ja sinkkiaffentaatin seosta noin suhteessa 80/15/5, mutta kyllästettä sekoiteltiin vähän fiilispohjalta eikä suhteet osuneet aina ihan samaan.
Uudet kölipultit päätettiin lopulta tehdä tavallisesta vedetystä terästangosta, paitsi että sitä oli helpommin saatavissa kuin haponkestävää tankoa, niin myös sinkattuna sen sanotaan olevan hyvin pitkäikäistä. Varsinaisia kölipulttejahan on yhteensä seitsemän kappaletta: kaksi etummaista ovat 16mm, neljä keskimmäistä ovat 24mm ja takimmainen 20mm. Lisäksi puuköli tuli kiinni emäpuuhun kahdella 12mm tangolla. Nämä päätettiin tehdä haponkestävästä teräksestä yksinkertaisuuden ja varman kestävyyden takia. Varsinaisten kölipulttien kanta kiinnitettiin kierteellä ja kiinnipysyvyys varmistettiin hitsaamalla. Tämän jälkeen pultit vietiin sinkattavaksi, mutta yhteensattumista johtuen pultteihin ei tullutkaan kuuma sinkkausta vaan tavallinen sinkkaus. Virhettä ei ehditty enää korjata vaan pultteihin vedettiin vielä päälle monta kerrosta sinkkimaalia. Loputulos näytti ainakin näin ennen kölin sisään menoa hyvältä, mutta vuosikymmenet vasta näyttävät miten onnistuttiin, vanhat pultit kuitenkin kestivät sen vähän yli 60 vuotta. Varaksi kuitenkin otettiin pulttien tarkat mitat talteen, jotta tarvittaessa uudet pultit voidaan tehdä haponkestävästä ja vaihtaa yksi kerrallaan paikoilleen.
Mastonjalan lisäksi uusiksi menee rosterista myös etustaakin kiinnitys rauta joka oli vuosien saatossa päässyt varsin rouheaan kuntoon.
Samalla kun annettiin pellavaöljyn kuivua alettiin sovittamaan puu- sekä rautakölejä paikoilleen. Sovitus tehtiin taas samaan tapaan kuin puuköliä valmistettaessa eli ensin nostettiin rautaköli trailerille, laskettiin vene kohdalleen ja todettiin että puuköli sopi paikoilleen ja kaikki näytti sopivan yhteen. Tämän jälkeen vene nostettiin ylös ja pistettiin 1 1/2 tuubia sikaflexia rauta ja puukölin väliin. Kun puu- ja rautakölit olivat kiinni toisissaan vedettiin rauta ja puukölin yläpintaan 4 tuubia hempelin proofia keskelle ja 2 tuubia sikaa reunoille, jonka jälkeen vene laskettiin paikoilleen ja kölipultit painettiin yksi kerrallaan alhaalta paikoilleen. Rautakölin sisään tulevaan osaan levitettiin vielä vedenkestävää vaseliinia ja ylhäältä päin kaadettiin reikiin tervaa ennen muttereiden kiristämistä. Mutterit kiristettiin lopulliseen tiukkuuteensa vasta parin päivän päästä asennuksesta jotta kovettumaton proof ehtisi pursuta ulos saumasta. Hempelin Proofia tosiaan päädyttiin käyttämään koska se ei kovetu ja sen ajateltiin tiivistävän hyvin kölin ja emäpuun välisen sauman joka viimevuonna oli todennäköisin syy koko vesillä olo ajan kestäneeseen vuotoon. Proofin ja sikaflexin sekoittaminen ei välttämättä ollut tarpellista sillä proof kyllä tunki ulos saumasta tasaisesti viikon ajan, mutta välissä kovettunut sikaflex esti tätä osittain ja saumasta ei tullut kovin tasainen. Parempi olisikin ollut vain proof saumaan, ylimääräinen pois ja siisti saumaus lopuksi sikaflexillä. Nyttenkin saumasta tuli varmasti toimiva mutta aineiden sekoitus ei antanut mitään lisäarvoa.Seuraavaksi asennettiin rautakölin jatkeeksi tamminen "steevi" joka päätettin vaihtaa sillä vanha oli päässyt pehmenemään.
Veneeseen kiinnitettiin yksi irronnut kölitukki takaisin paikoilleen minkä johdosta tulppaus tuli ajankohtaiseksi. Samalla päätettiinkin irroitella muutama kymmenen selvästi irtoamassa olevaa tulppaa. Uudet tulpat liimattiin pitkinä paikoilleen epoksilla. Kun liima oli kuivunut hiottiin tulpat sopiviksi rälläkän lamellilaikalla. Ei ehkä oppikirjan mukainen väline:D, mutta nopea ja turvallinen, sillä taltatessa on lohkeamisen mahdollisuus ja kiireellisestä maalaus aikataulusta johtuen ei olsi ollut aikaa liimata uutta lohjenneen tilalle.
Ennen maalausta veneeseen vedettiin vielä purkillinen impreg 1 kyllästettä tarkoituksena sulkea puun pinta, sillä kyllästyksen lopettamisesta oli vasta vajaa 2 viikoa, mutta sää oli toisaalta ollut lämmin ja pinta oli kuivan tuntuinen jo ennen impregiä. Impreg tuotti pintaan kiiltävän kalvon joka hiottiin auki kun maalus aloitettiin. Ensin vedettiin multicoat valkoisena kahtena peräkkäisenä päivänä vesilinjan yläpuoliseen osaan. Levityksessä käytettiin tavallista pientä vaahtomuovi telaa jolla jäljestä saatiin varsin hyvä. Seuraavaksi oli vuorossa pohjan maalaus joka maallattiin Yachtprimerilla neljään kertaan. Muuten kerran päivässä mutta yhtenä päivänä ehdittiin vetää kerrokset sekä aamulla että illalla. Samalla kun pohjaa maalattiin pystyttiin keulan steevi ja parraslaudan reuna lakkaamaan myös neljään kertaan. Samalla myös koko kanteen vedettiin kaksi kerrosta lakkaa vain siisteyden vuoksi sillä kansi olisi tarkoitus hioa puulle ensi talvena. Yhteensä steeviin ja parraslautaan saatiin 6 kerrosta lakkaa. Tämän jälkeen maalattiin 2 kerrosta valkoista brillliant enamelia telalla ja tasoitus tyynyllä. Pinnasta saatiin hyvä ja maalaus sujui vauhdikkaasti kun toinen maalasi edellä telalla ja toinen tasoitti perästä välittömästi tyynyllä. Tämän jälkeen asennettiin peräsin ja keulan steevin "suoja rauta" paikoilleen. Pohjaan vedettiin 3 kerrosta mille whitea. Tässä vain hämmästytti se kuinka huono peittävyys maalilla on sillä alla ollut harmaa/hopea pohjamaali ilmeisesti kuulsi läpi sillä vielä kolmannenkin kerroksen jälkeen pohja oli lähinnä Kermanvalkoinen/harmaa kuin valkoinen. Toisaalta lopputuloksesta tuli varsin tyylikäs joten harmaus ei lopulta haitannut.
Veneeseen tehtiin myös yksipiste nosto helpottamaan paitsi keväisiä laskuja ja syksyisiä nostoja, niin myös pohjan puhdistusta kesken kauden, sillä näin vene voidaan nostaa ylös ilman maston kaatoa. Haissa yksipiste nosto on perinteisesti toteutettu yhdistämällä edestäpäin lukien kölipultit numero 4 sekä 5 nostoketjulla ja ottamalla nosto kattoon tehdyn reiän kautta. Nyt kuitenkin päätettiin olla tekemättä kattoon reikää sillä tarkkaa tasapaino piste ei ollut tiedossa eikä kattoon haluttu tehdä kovin suurta reikää pisteen selvitämiseksi. Veneeseen päätettiinkin tehdä U-muotoinen nostorauta joka kiertää ruffin sisältä ruffin katolle. Raudalla nosto tapahtuu pulteista 4 ja 6. Systeemi osoittautui varsin toimivaksi, ainoa miinus on raudan melko suuri paino eli sen käsittely on jonkin verran hankalaa mutta katto kuitenkin säätyi reiän teolta.
Seuraavaksi oli vuorossa mastonjalan paikalleen asennus. Tässä päädyttiin varmimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon ja mastonjalka kiinnitettiin kölipultteihin, mikä tekikin rakenteesta hyvin tukevan. Lisäksi vielä mastonjalka jätettiin varsin pitkäksi ja nyt se tukeutuukin neljään kölitukkiin. Koska mastonjalka oli ruostumatonta- ja kölipultit tavallista terästä tehtiin niiden väliin nylonista ja kumista holkit, näin pyrittiin estävän sähkökemiallisen parin syntymisen pulttien ja jalan välille. Lopuksi kiinnitettiin vielä udet fokan skuutti kiskot ja levanki paikoilleen haponkestävillä pulteilla.
Sunnuntai iltana 15.5 tuli veneen vesille laskun aika. Vene viettiin traktoritrailerilla Naantalin Taimoon jossa se laskettiin jännittäen veteen, kuinka paljon vettä saataisiin sisään tänä vuonna. Pohjassa oli useampi noin 1mm laudan rako joten selvää oli että vettä tulisi sisään reilusti, mutta havaittiin että kuitenkin että edelliskesän tulvimiseen ei kuitenkaan päästy. Veneen annettiin olla rauhassa turpoamassa nosturin nokassa tiistai aamuun asti. Vene pumpattiin tyhjäksi ja todettiin että vettä tuli vielä sisään, mutta kuitenkin jo melko verkkaiseen tahtiin. Viivalle oli kova hinku joten viittakari-cuppiin lähdettiin ämpäri mukana ja kyllähän sitä tosiaan ämpäröidä sai ja silti veneessä oli varmasti muutama sata litraa vettä koko ajan, mutta kokemus sekin ja kisa tuli kisattua:D Torstaina vene otettiin täysin tyhjäksi ja löydettiin enään yksi laudan väli, josta vesi selvästi pulppusi sisään. Perjantaina tätä ei enää näkynyt, mutta vettä tuli kuitenkin vielä hieman sisään. Sunnuntaina oli nyt se päivä jota oli viimekesästä asti oli odotettu eli tyhjäksi pumpattuun veneeseen ei enää tullut lainkaan vettä parin tunnin purjehduksen aikana, joten talven korjaukset eivät selvästi olleet menneet hukkaan.
Asia joka kuitenkin selvästi epäonnistui oli tervan liiallinen käyttö kölipulltien suojauksessa sillä, kun vene laskettiin sunnuntaina oli osa tervasta vielä täysin kuivumatta ja lopun voi arvatakkin tervainen vesi lainehti veneessä ja varsinkin tiistain kisassa se suttasi lähes kaiken mitä veneessä oli. Onneksi kuitenkin veneessä ei ollut mitään erityisempää tavaraa vielä mukana ja veneen kuivumisen myötä terva ei enää tuota ongelmaa, mutta silti tietää ettei tervan kanssa parane paljoa ylimääräistä touhuta.
Talvi/Kevät 2012
Tarkoituksena oli toisena talvena päivittää heloitus lopulliseen kisakuntoon ja lakata kansi sekä varsinkin kuluneen näköisiksi päässeet ruffin kyljet uudelleen. Tässä samalla myös masto päätettiin purkaa ja lakata kun hommaan kerran lähdettiin. Lisäksi tarkeä kunnostus kohde oli peräsin uran suurennus. Sillä peräsin oli kesän mittaan alkanut toimimaan todella nahkeasti johtuen liian pienestä välyksestä peräsimen ja puukölin välissä joka kesän mittaan turposi liian ahtaaksi.
Hommat aloitettiin irroittamalla kaikki helat ynnä muut systeemit kannesta sekä vantit ja saalingit mastosta. Tämän jälkeen aloitettiin jälleen kova skrapaaminen kuumailmapuhaltimen ja suorakärkisen muurauslastan avulla melko näppärästi: Masto ja kansi ottivat aikaa kolmeen pekkaan parin illan tunnit. Ainoastaan ruffin kulmista yms. lakkaa ei kunnolla pois saatu ja se päätettiin jättää hiomisen murheeksi. Seuraava vaihe oli siis hionta joka tehtiin samalla Boschin isolla pyörivällä epäkeskolla kun viimevuotinen pohjan hionta. Tällä selvittiin mastosta varsin näppärästi, mutta kanteen/ruffiin tarvittiin lisäksi pienenmpää kärki-epäkeskohiomakonetta, jotta päästiin myös ahtaisiin paikkoihin. Hiomisessa oli kieltämättä aika suuri työ sillä siinä ei riittänyt pelkkien lakkajäämien poisto vaan varsinkin tammisissa ruffin kyljissä oli pahoja tummentumia jotka yritettiin saada pois yksinkertaisesti hiomalla. Tässä tosin tammi osoitti kovuutensa ja täysin vaaleaan lopputulokseen ei kaikissa paikoissa päästy. Tässäkin hommassa kunnon kone ja paperin vaihto säästää aikaa todella rutkasti, myöskään imuri ei olisi lainkaan huono vaihtoehto sillä lakasta/puusta tulevan pölyn määrä on aika massiivinen!
Kun masto ja kansi ruffinkylkineen oli hiotturiittävän hyväksi, eli siis hiominen ei enää yksinkertaiseti maistunut, poistettiin pöly parhaan mukaan imurilla ja märällä rätillä. Tämän jälkeen kanteen ja mastoon siveltiin 2,5 litraa Hempelin impreg 1 kyllästettä joka on vedettävä märkää märälle, jos pinta pääsee kuivumaan muodostuu siitä kalvo joka estää uuden kyllästeen imeytymisen. Öljy näytti imeytyvän hyvin ja se saatiin vedettyä kokonaan kahdella kierroksella kanteen ja kolmella kierroksella mastoon, olsikin voinut olla että toinenkin purkki olisi saanut vedettyä kanteen, mutta hyvä näinkin. Parinpäivän kuivumisen jälkeen pinnat hiottiin kevyesti, pöly poistettiin taas imurilla ja rätillä, jonka jälkeen aloitettiin lakkaaminen Hempelin favorit farnish lakalla. Lämpötila oli hallissa noin +5 astetta mikä on yleisesti liian alhainen lakkaamiseen, kuitenkin kun lakkaa ohennettiin noin 20% niin levitys onnistui varsin mukavasti. Tätä jatkettiin vielä kolme kertaa ilman välihiontoja, jonka jälkeen reissun takia veneen laittoon tuli kahden kuukauden tauko. Vielä viimeiseksi ennen lähtöä katseltiin että vene oli alkanut ravistua varsin pahasti ja päätettiinkin kaadella veneeseen muutama kymmen litraa vettä ja roiskia sitä ympäriinsä sekä vielä jättää vettä ämpäreissä veneen sisään. Kuitenkin pohjan raot olivat jo sen verran isot että ei kannettu vesi kauaa kaivossa pysynyt...
Kun reissusta vappupäivänä palattiin oli seuraavana päivänä intoa puhkuen ohjelmassa veneen siirto hallista toiseen, jossa olisi nosturi jolla veneen saisi nostettua ylös pohjan/kölin alaosan täydellistä maalausta varten. Uudessa hallissa tehtiin ensimmäisenä välihionta lakkapinnoille kevyesti käsin hiomalla, sillä suurempia valumia ei missään ollut ja sen suurempaa ei näyttänyt tarvittavan. Tämän jälkeen vedettiin taas neljä kerrosta lakkaa ilman varsinaisia välihiontoja. Nyt kuitenkin saatiin aikaan pienessä kiireessä touhutessa varsinkin mastossa varsin törkeitäkin valumia ja niitä sitten availtiin, annettiin kuivua päivän ja hiotiin. Lakkaamiseen saatiinkin näin kulumaan vielä reilu viikko. Lopputuloksesta tuli kuitenkin yllättävänkin hyvä ja siisti, kun lakkaaminen aloitettiin kuitenkin kylmässä, välihiontoja tehtiin vain yksi ja ennen kaikkea pölypoistettiin vain lakattivilta pinnoilta venettä ei suojattu ilmassa leijuvalta pölyltä, maata ja muita pintoja ei kasteltu yms. Lakkaa saatiin kulumaan hieman vajaa 5 litraa ja ohenninta lakkaan sekoitettuna vajaa litra. Tämä siis riitti kahdeksaan kerrokseen mastoon, kanteen ja ruffin kylkiin, penkkeihin ja pinnaan.
Ennen reissua oli myös peräsin irroitettu ja sen uraa puukölissä tehtiin parimilliä syvemmäksi kautaaltaan. Tähän hyvä työkalu oli taas rälläkkä lamellilaikalla, jolla pystyi nätisti ajamaan uran tasaiseksi. Peräsimeen ei vielä tässä vaiheessa koskettu ja molemmat pohjamaalatiin valmiiksi odottamaan asennusta reissun jälkeen. Kun peräsin keväällä asennetiin huomattiinkin ettei peräsin edelleenkään käänny toiseen suuntaan kunnolla. Peräsintä ei kuitenkaan enää viitsitty iroittaa vaan nyt saatiin otettua tavaraa pois peräsimen selästä varsin helposti. Peräsin saatiin toimimaan kevyesti, pistettiin pohjamaalit ja myrkyt. Nyt vaan katsotaan miten toimii kesän ja toivotaan ettei se tänä kesänä kovin paljon turpoaisi.
Vielä ennen veteen saamista oli ohjelmassa pohjan siistiminen eli siltä raapitiin pois kaikki selkeästi irronnut maali. Osassa kohdista oli irronnut myrkky primerista, mutta monessa myös molemmat olivat irronneet, näissä kohdissa maalatiin puun suojaksi pari kerrosta vedenpitävää primeria ja lopuksi koko pohja maalattiin taas kahteen kertaan valkoisella Hempelin mille whitella joka viime vuonna oli toiminut hyvin.
 |
| Puuköli kyllästys kaukalossa jossa n.10cm öljyä pohjalla. Kuvassa näkyy kiinni oleva pystypuu, jossa ura peräsimelle. |
Uudet kölipultit päätettiin lopulta tehdä tavallisesta vedetystä terästangosta, paitsi että sitä oli helpommin saatavissa kuin haponkestävää tankoa, niin myös sinkattuna sen sanotaan olevan hyvin pitkäikäistä. Varsinaisia kölipulttejahan on yhteensä seitsemän kappaletta: kaksi etummaista ovat 16mm, neljä keskimmäistä ovat 24mm ja takimmainen 20mm. Lisäksi puuköli tuli kiinni emäpuuhun kahdella 12mm tangolla. Nämä päätettiin tehdä haponkestävästä teräksestä yksinkertaisuuden ja varman kestävyyden takia. Varsinaisten kölipulttien kanta kiinnitettiin kierteellä ja kiinnipysyvyys varmistettiin hitsaamalla. Tämän jälkeen pultit vietiin sinkattavaksi, mutta yhteensattumista johtuen pultteihin ei tullutkaan kuuma sinkkausta vaan tavallinen sinkkaus. Virhettä ei ehditty enää korjata vaan pultteihin vedettiin vielä päälle monta kerrosta sinkkimaalia. Loputulos näytti ainakin näin ennen kölin sisään menoa hyvältä, mutta vuosikymmenet vasta näyttävät miten onnistuttiin, vanhat pultit kuitenkin kestivät sen vähän yli 60 vuotta. Varaksi kuitenkin otettiin pulttien tarkat mitat talteen, jotta tarvittaessa uudet pultit voidaan tehdä haponkestävästä ja vaihtaa yksi kerrallaan paikoilleen.
 |
| Seitsemän kölipulttia ennen sinkkausta. Takana näkyy myös vanha mastonjalka. |
Mastonjalan lisäksi uusiksi menee rosterista myös etustaakin kiinnitys rauta joka oli vuosien saatossa päässyt varsin rouheaan kuntoon.
 |
| Vanha keulastaagin kiinnike. |
Veneeseen kiinnitettiin yksi irronnut kölitukki takaisin paikoilleen minkä johdosta tulppaus tuli ajankohtaiseksi. Samalla päätettiinkin irroitella muutama kymmenen selvästi irtoamassa olevaa tulppaa. Uudet tulpat liimattiin pitkinä paikoilleen epoksilla. Kun liima oli kuivunut hiottiin tulpat sopiviksi rälläkän lamellilaikalla. Ei ehkä oppikirjan mukainen väline:D, mutta nopea ja turvallinen, sillä taltatessa on lohkeamisen mahdollisuus ja kiireellisestä maalaus aikataulusta johtuen ei olsi ollut aikaa liimata uutta lohjenneen tilalle.
Ennen maalausta veneeseen vedettiin vielä purkillinen impreg 1 kyllästettä tarkoituksena sulkea puun pinta, sillä kyllästyksen lopettamisesta oli vasta vajaa 2 viikoa, mutta sää oli toisaalta ollut lämmin ja pinta oli kuivan tuntuinen jo ennen impregiä. Impreg tuotti pintaan kiiltävän kalvon joka hiottiin auki kun maalus aloitettiin. Ensin vedettiin multicoat valkoisena kahtena peräkkäisenä päivänä vesilinjan yläpuoliseen osaan. Levityksessä käytettiin tavallista pientä vaahtomuovi telaa jolla jäljestä saatiin varsin hyvä. Seuraavaksi oli vuorossa pohjan maalaus joka maallattiin Yachtprimerilla neljään kertaan. Muuten kerran päivässä mutta yhtenä päivänä ehdittiin vetää kerrokset sekä aamulla että illalla. Samalla kun pohjaa maalattiin pystyttiin keulan steevi ja parraslaudan reuna lakkaamaan myös neljään kertaan. Samalla myös koko kanteen vedettiin kaksi kerrosta lakkaa vain siisteyden vuoksi sillä kansi olisi tarkoitus hioa puulle ensi talvena. Yhteensä steeviin ja parraslautaan saatiin 6 kerrosta lakkaa. Tämän jälkeen maalattiin 2 kerrosta valkoista brillliant enamelia telalla ja tasoitus tyynyllä. Pinnasta saatiin hyvä ja maalaus sujui vauhdikkaasti kun toinen maalasi edellä telalla ja toinen tasoitti perästä välittömästi tyynyllä. Tämän jälkeen asennettiin peräsin ja keulan steevin "suoja rauta" paikoilleen. Pohjaan vedettiin 3 kerrosta mille whitea. Tässä vain hämmästytti se kuinka huono peittävyys maalilla on sillä alla ollut harmaa/hopea pohjamaali ilmeisesti kuulsi läpi sillä vielä kolmannenkin kerroksen jälkeen pohja oli lähinnä Kermanvalkoinen/harmaa kuin valkoinen. Toisaalta lopputuloksesta tuli varsin tyylikäs joten harmaus ei lopulta haitannut.
Veneeseen tehtiin myös yksipiste nosto helpottamaan paitsi keväisiä laskuja ja syksyisiä nostoja, niin myös pohjan puhdistusta kesken kauden, sillä näin vene voidaan nostaa ylös ilman maston kaatoa. Haissa yksipiste nosto on perinteisesti toteutettu yhdistämällä edestäpäin lukien kölipultit numero 4 sekä 5 nostoketjulla ja ottamalla nosto kattoon tehdyn reiän kautta. Nyt kuitenkin päätettiin olla tekemättä kattoon reikää sillä tarkkaa tasapaino piste ei ollut tiedossa eikä kattoon haluttu tehdä kovin suurta reikää pisteen selvitämiseksi. Veneeseen päätettiinkin tehdä U-muotoinen nostorauta joka kiertää ruffin sisältä ruffin katolle. Raudalla nosto tapahtuu pulteista 4 ja 6. Systeemi osoittautui varsin toimivaksi, ainoa miinus on raudan melko suuri paino eli sen käsittely on jonkin verran hankalaa mutta katto kuitenkin säätyi reiän teolta.
Seuraavaksi oli vuorossa mastonjalan paikalleen asennus. Tässä päädyttiin varmimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon ja mastonjalka kiinnitettiin kölipultteihin, mikä tekikin rakenteesta hyvin tukevan. Lisäksi vielä mastonjalka jätettiin varsin pitkäksi ja nyt se tukeutuukin neljään kölitukkiin. Koska mastonjalka oli ruostumatonta- ja kölipultit tavallista terästä tehtiin niiden väliin nylonista ja kumista holkit, näin pyrittiin estävän sähkökemiallisen parin syntymisen pulttien ja jalan välille. Lopuksi kiinnitettiin vielä udet fokan skuutti kiskot ja levanki paikoilleen haponkestävillä pulteilla.
Sunnuntai iltana 15.5 tuli veneen vesille laskun aika. Vene viettiin traktoritrailerilla Naantalin Taimoon jossa se laskettiin jännittäen veteen, kuinka paljon vettä saataisiin sisään tänä vuonna. Pohjassa oli useampi noin 1mm laudan rako joten selvää oli että vettä tulisi sisään reilusti, mutta havaittiin että kuitenkin että edelliskesän tulvimiseen ei kuitenkaan päästy. Veneen annettiin olla rauhassa turpoamassa nosturin nokassa tiistai aamuun asti. Vene pumpattiin tyhjäksi ja todettiin että vettä tuli vielä sisään, mutta kuitenkin jo melko verkkaiseen tahtiin. Viivalle oli kova hinku joten viittakari-cuppiin lähdettiin ämpäri mukana ja kyllähän sitä tosiaan ämpäröidä sai ja silti veneessä oli varmasti muutama sata litraa vettä koko ajan, mutta kokemus sekin ja kisa tuli kisattua:D Torstaina vene otettiin täysin tyhjäksi ja löydettiin enään yksi laudan väli, josta vesi selvästi pulppusi sisään. Perjantaina tätä ei enää näkynyt, mutta vettä tuli kuitenkin vielä hieman sisään. Sunnuntaina oli nyt se päivä jota oli viimekesästä asti oli odotettu eli tyhjäksi pumpattuun veneeseen ei enää tullut lainkaan vettä parin tunnin purjehduksen aikana, joten talven korjaukset eivät selvästi olleet menneet hukkaan.
Asia joka kuitenkin selvästi epäonnistui oli tervan liiallinen käyttö kölipulltien suojauksessa sillä, kun vene laskettiin sunnuntaina oli osa tervasta vielä täysin kuivumatta ja lopun voi arvatakkin tervainen vesi lainehti veneessä ja varsinkin tiistain kisassa se suttasi lähes kaiken mitä veneessä oli. Onneksi kuitenkin veneessä ei ollut mitään erityisempää tavaraa vielä mukana ja veneen kuivumisen myötä terva ei enää tuota ongelmaa, mutta silti tietää ettei tervan kanssa parane paljoa ylimääräistä touhuta.
Talvi/Kevät 2012
Tarkoituksena oli toisena talvena päivittää heloitus lopulliseen kisakuntoon ja lakata kansi sekä varsinkin kuluneen näköisiksi päässeet ruffin kyljet uudelleen. Tässä samalla myös masto päätettiin purkaa ja lakata kun hommaan kerran lähdettiin. Lisäksi tarkeä kunnostus kohde oli peräsin uran suurennus. Sillä peräsin oli kesän mittaan alkanut toimimaan todella nahkeasti johtuen liian pienestä välyksestä peräsimen ja puukölin välissä joka kesän mittaan turposi liian ahtaaksi.
Hommat aloitettiin irroittamalla kaikki helat ynnä muut systeemit kannesta sekä vantit ja saalingit mastosta. Tämän jälkeen aloitettiin jälleen kova skrapaaminen kuumailmapuhaltimen ja suorakärkisen muurauslastan avulla melko näppärästi: Masto ja kansi ottivat aikaa kolmeen pekkaan parin illan tunnit. Ainoastaan ruffin kulmista yms. lakkaa ei kunnolla pois saatu ja se päätettiin jättää hiomisen murheeksi. Seuraava vaihe oli siis hionta joka tehtiin samalla Boschin isolla pyörivällä epäkeskolla kun viimevuotinen pohjan hionta. Tällä selvittiin mastosta varsin näppärästi, mutta kanteen/ruffiin tarvittiin lisäksi pienenmpää kärki-epäkeskohiomakonetta, jotta päästiin myös ahtaisiin paikkoihin. Hiomisessa oli kieltämättä aika suuri työ sillä siinä ei riittänyt pelkkien lakkajäämien poisto vaan varsinkin tammisissa ruffin kyljissä oli pahoja tummentumia jotka yritettiin saada pois yksinkertaisesti hiomalla. Tässä tosin tammi osoitti kovuutensa ja täysin vaaleaan lopputulokseen ei kaikissa paikoissa päästy. Tässäkin hommassa kunnon kone ja paperin vaihto säästää aikaa todella rutkasti, myöskään imuri ei olisi lainkaan huono vaihtoehto sillä lakasta/puusta tulevan pölyn määrä on aika massiivinen!
Kun masto ja kansi ruffinkylkineen oli hiotturiittävän hyväksi, eli siis hiominen ei enää yksinkertaiseti maistunut, poistettiin pöly parhaan mukaan imurilla ja märällä rätillä. Tämän jälkeen kanteen ja mastoon siveltiin 2,5 litraa Hempelin impreg 1 kyllästettä joka on vedettävä märkää märälle, jos pinta pääsee kuivumaan muodostuu siitä kalvo joka estää uuden kyllästeen imeytymisen. Öljy näytti imeytyvän hyvin ja se saatiin vedettyä kokonaan kahdella kierroksella kanteen ja kolmella kierroksella mastoon, olsikin voinut olla että toinenkin purkki olisi saanut vedettyä kanteen, mutta hyvä näinkin. Parinpäivän kuivumisen jälkeen pinnat hiottiin kevyesti, pöly poistettiin taas imurilla ja rätillä, jonka jälkeen aloitettiin lakkaaminen Hempelin favorit farnish lakalla. Lämpötila oli hallissa noin +5 astetta mikä on yleisesti liian alhainen lakkaamiseen, kuitenkin kun lakkaa ohennettiin noin 20% niin levitys onnistui varsin mukavasti. Tätä jatkettiin vielä kolme kertaa ilman välihiontoja, jonka jälkeen reissun takia veneen laittoon tuli kahden kuukauden tauko. Vielä viimeiseksi ennen lähtöä katseltiin että vene oli alkanut ravistua varsin pahasti ja päätettiinkin kaadella veneeseen muutama kymmen litraa vettä ja roiskia sitä ympäriinsä sekä vielä jättää vettä ämpäreissä veneen sisään. Kuitenkin pohjan raot olivat jo sen verran isot että ei kannettu vesi kauaa kaivossa pysynyt...
Kun reissusta vappupäivänä palattiin oli seuraavana päivänä intoa puhkuen ohjelmassa veneen siirto hallista toiseen, jossa olisi nosturi jolla veneen saisi nostettua ylös pohjan/kölin alaosan täydellistä maalausta varten. Uudessa hallissa tehtiin ensimmäisenä välihionta lakkapinnoille kevyesti käsin hiomalla, sillä suurempia valumia ei missään ollut ja sen suurempaa ei näyttänyt tarvittavan. Tämän jälkeen vedettiin taas neljä kerrosta lakkaa ilman varsinaisia välihiontoja. Nyt kuitenkin saatiin aikaan pienessä kiireessä touhutessa varsinkin mastossa varsin törkeitäkin valumia ja niitä sitten availtiin, annettiin kuivua päivän ja hiotiin. Lakkaamiseen saatiinkin näin kulumaan vielä reilu viikko. Lopputuloksesta tuli kuitenkin yllättävänkin hyvä ja siisti, kun lakkaaminen aloitettiin kuitenkin kylmässä, välihiontoja tehtiin vain yksi ja ennen kaikkea pölypoistettiin vain lakattivilta pinnoilta venettä ei suojattu ilmassa leijuvalta pölyltä, maata ja muita pintoja ei kasteltu yms. Lakkaa saatiin kulumaan hieman vajaa 5 litraa ja ohenninta lakkaan sekoitettuna vajaa litra. Tämä siis riitti kahdeksaan kerrokseen mastoon, kanteen ja ruffin kylkiin, penkkeihin ja pinnaan.
Ennen reissua oli myös peräsin irroitettu ja sen uraa puukölissä tehtiin parimilliä syvemmäksi kautaaltaan. Tähän hyvä työkalu oli taas rälläkkä lamellilaikalla, jolla pystyi nätisti ajamaan uran tasaiseksi. Peräsimeen ei vielä tässä vaiheessa koskettu ja molemmat pohjamaalatiin valmiiksi odottamaan asennusta reissun jälkeen. Kun peräsin keväällä asennetiin huomattiinkin ettei peräsin edelleenkään käänny toiseen suuntaan kunnolla. Peräsintä ei kuitenkaan enää viitsitty iroittaa vaan nyt saatiin otettua tavaraa pois peräsimen selästä varsin helposti. Peräsin saatiin toimimaan kevyesti, pistettiin pohjamaalit ja myrkyt. Nyt vaan katsotaan miten toimii kesän ja toivotaan ettei se tänä kesänä kovin paljon turpoaisi.
Vielä ennen veteen saamista oli ohjelmassa pohjan siistiminen eli siltä raapitiin pois kaikki selkeästi irronnut maali. Osassa kohdista oli irronnut myrkky primerista, mutta monessa myös molemmat olivat irronneet, näissä kohdissa maalatiin puun suojaksi pari kerrosta vedenpitävää primeria ja lopuksi koko pohja maalattiin taas kahteen kertaan valkoisella Hempelin mille whitella joka viime vuonna oli toiminut hyvin.